Brunelleschi’s Flower

The history of architecture have been one of the most important insipirations for my artistic work.

On my travels, I visit and photograph historic architectural sites. The gloom of old churches, and how visual arts, especially ornamentation, is adapted into the architectural decisions, took my breath away.

The Brunelleschin flower exhibition got its name from a documentary about the process of building the cupola of the Duomo in in Florence. The cupola was meant to be the world’s biggest free dome structure and not even the builders knew how this would be techinically possible The architect, sculptor called Filippo Brunelleschi, invented a new structure that enabled the cupola to carry its own weight during the building process.

The cupola of the Duomo of Florence is an image of mathematical beauty. It combines esthetics and technics in a way not seen before.

Other series on the history of architecture:

North and South

Venice

Arkkitehtuuri ja arkkitehtuurin historia ovat olleet yksi tärkeimpiä innoituksen lähteitä kuvataiteilijan työssäni.

Matkoillani kierrän kuvaamassa historiallisia arkkitehtuurikohteita. Vanhojen kirkkojen valohämy, niiden pohjapiirrosten systemaattisuus yhdistettynä upeaan visuaalisuuteen ja se, miten kuvataide ja erityisesti ornamentiikka kohtaavat arkkitehtonisissa/tektonisissa ratkaisuissa, pysäyttävät minut.

Brunelleschin kukka

Brunelleschin kukka -näyttely lainasi nimensä dokumentista, joka kertoi Firenzen Duomon kupolin rakentamisen vaiheista. Kupolin oli tarkoitus olla tunnetun maailman suurin vapaa kupolirakenne, ja rakennuttajille oli arvoitus, kuinka se teknisesti onnistuttaisiin toteuttamaan. Arkkitehti, kuvanveistäjä Filippo Brtunelleschi keksi uuden rakenteen, jolla holvi saatiin kantamaan itse itsensä rakentamisen aikana.

Firenzen Duomon kupoli on matemaattisen kauneuden kuva. Siinä yhdistyy tekniikka ja estetiikka aiemmin näkemättömällä tavalla.

Kuva-alan jaottelu

Jaan usein maalauksissani pohja-alan rinnakkaisiin vyöhykkeisiin, kuten esimerkiksi maalauksessa ‘Brunelleschin kukka 2’. Siinä näkyy kolme tilallisesti erilaista vyöhykettä: vasemman reunan ruskea ruudukko, joka voi viitata vaikka lattian tai seinän savitiilipinnoitteeseen; oikeaa puoliskoa hallitseva keskeiskirkon pohjapiirroksen eräänlainen tyyppikuva, joka on löydettävissä myös Firenzen Duomon kupolin kantavista rakenteista, ja siihen liittyvä Duomon kupolin yksinkertaisestettu kaavio, ns. ‘Brunelleschin kukka’. Kolmantena elementtinä on vaalean epäsymmetrinen tausta-alue ja siinä näkyvät viivat – ne kuvaavat tilassa kulkevan katsojan reittiä.